Eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen – vaaliteema

Köyhyys on teemana seurannut minua poliittisen toimintani ajan. Asunnottomuus oli sysäykseni lähteä politiikkaan. Joitakin vuosia sitten koin, että köyhyydestä ei juuri puhuttu, nyt se on ihan rehellisenä ilmaisuna tullut takaisin myös puolueeni ohjelmaan. Köyhyydestä pitää puhua köyhyytenä.

Lapsena ja nuorena koettu pienituloisuus ja köyhyys voivat aiheuttaa pitkällisiä vaikutuksia. Stressi, vaillejäämisen tunne ja suurempi alttius joutua kiusatuksi ovat vain muutamia näistä. Erilaisuuden kokemus ja osattomuus seuraavat mukana ja vaikuttavat kasvavan identitettiin. Työssäni kohtaan näiden (ja kiusaamisen) vaikutuksia lähes päivittäin.

Varhaiskasvatus jaetenkin peruskoulu ovat niitä paikkoja, joissa koko ikäluokka kohtaa ja joissa luodaan yhdenvertaiset mahdollisuudet tulevaisuuden pärjäämiselle ja osallisuudelle. Oppivelvollisuuden ulottaminen toiselle asteelle on hyvä asia, vaikka kuntatasolla lisääkin kustannuksia. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat pelkän peruskoulun varassa olevat. Resursseja on aidosti laitettava siihen, että 16v.-vuotiaat eivät enää tipu kaikesta ulkopuolelle, vaan heidät saadaan pidettyä mukana kriittiset vuodet.

Espoossa asumisen hinta on pienituloiselle usein kohtuuton. Halvemmat asunnot ovat huonompien liikenneyhteyksien ja palveluiden lähellä, mikä tarkoittaa, että myös arjessa on mahdollisesti enemmän töyssyjä (matka-ajat, lasten harrastustarjonta kapeampaa…). Espoo kasvaa nyt seuraavaksi Raide-Jokerin ja metron jatkeen varteen ja sen jälkeen Pohjois- ja keskiosien yleiskaava-alueella. Espoota on rakennettava siten, että myös julkinen liikenne saadaan toimimaan – se vaatii riittävän isoa asukasmäärää.

Työttömyys on pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja vieraskielisten osalta Espoossa todella huolestuttavan tiukassa. Kuntakokeilulla pyritään nyt tarttumaan näihin, mutta korona on vain lisännyt työttömien määrää, joten maali liikkuu. Espoo voi silti vaikuttaa myös itse esim. palkkatukityöllistämällä työttömiä. Vieraskielisten työttömyyden parantamiseksi Espoo voisi toimia esimerkin näyttäjänä asenteiden muuttamisessa.

Lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi Espoo teki tällä kaudella toimenpideohjelman ensimmäisenä Suomessa. Osallisuus nousee sielläkin tärkeäksi. Olemme ja olen koko kauden ajanut koulujen kesäloman ajaksi puistoruokailua, mutta se ei ole saanut tukea muilta puolueilta. Lapsiperheköyhyyden vähentämisohjelmassa se mainitaan toimenpiteenä, mutta rahoitus siis puuttuu. Politiikka on sinnikästä työtä ja tätä haluaisin jatkaa.

Teimme myös varavaltuutettu Silvennoisen (vas.) kanssa valtuustoaloitteen Espoolaisen köyhyyden poistamiseksi 2030 mennessä. Vastauksessa oli hyviä huomioita esimerkiksi ikääntyvien maksuhäiriöiden lisääntymisestä. Työtä olisi tämänkin teeman ympärillä.

Valtuutettu Mikki Kausteen (vihr.) kanssa teimme valtuustoaloitteen asiakasmaksujen perintään liittyen kauden alussa. Espoo käyttää Svea Perintää, joka ei ole ihan pahimmasta päästä, mutta juuri Helsingin Sanomat teki jutun perintäyhtiöiden härskiydestä.

Vammaisten osalta tällä hetkellä asumispalvelut ja liikkuminen ovat teemoja, joissa tehtävää on. Asumispalveluita kilpailutetaan edelleen. Kuljetuspalveluiden kuljetuskeskus joudutaan kilpailuttamaan uudelleen, mutta tähän saakka kokemukset ovat olleet huolestuttavia. Kilpailutus ollaan viemässä läpi samoilla ehdoilla kuin vanhakin kilpailutus. Viime syksynä valtuuston enemmistön hyväksymässä Take (Taloudellisesti kestävä Espoo) – ohjelmassa kuljetuspalveluista haetaan 4,5 miljoonan säästöjä viiden vuoden sisällä. Se on paljon ja lisää eriarvoisuutta.