Skip to content

Espoolaisen köyhyyden poistaminen vuoteen 2030 mennessä, puhe valtuustossa helmikuussa 2019

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Köyhyys ja työ sen vähentämiseksi ei viime syksynä ollut julkisuudessa, eikä poliittisissa puheissa kovinkaan kuuma aihe, mutta valtuustoryhmämme syyskuun alussa järjestämässä seminaarissa ilmeni, että lähes kaikki valtuustopuolueet pitivät sitä tärkeänä. Taloudellisesti hyvin toimeentulevassa Espoossa köyhien määrä on verrattain pieni, joten köyhyyden poistamisen pitäisi olla meille enemmän tahto- kuin keinokysymys. Lapsiperheköyhyyden vähentämisohjelma on valtuuston tahdon mukaisesti tekeillä ja tulossa ilmeisesti ensi valtuustoon. Ilokseni myös suuri osa puolueista on nostanut köyhyyden eduskuntavaalien teemaksi, joten julkista keskustelua on sitten aloitteen jättämisen ollut enemmänkin.

Viime aikoina nostettu esiin köyhyyden kokemuksen vaikutuksia: rikkaissa maissa köyhyys on suurempi häpeä ja synnyttää osattomuuden tunnetta ja kokemuksia, sekä kiusaamista yleisemmin kuin alemman tulotason maissa. Kansallisesti Espoossa tämä ero on niin ikään useammin läsnä. Tilastoissa on myös ilmennyt, että keskiluokka Suomessa on pienentynyt, ja ääripäät ovat kasvaneet, mikä vaikeuttaa köyhyydestä nousemista ja voimistaa köyhyyteen liittyvää toivottomuutta. Häpeä ja osattomuus ja toisaalta pärjäämisen pakko ruokkivat mielenterveyden haasteita, joilla taas on vaikutusta toimintakykyyn ja siihen, miten yksilö jaksaa taistella köyhyysloukussa. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden matalan kynnyksen saatavuus on ensiarvoisen tärkeää myös köyhyyden hoidossa. Kestävä Espoo tarjoaa tulevaisuudessakin laadukkaita ja hinnoiltaan helposti saavutettavia palveluita.

Informatiivisessa vastauksessa mainitaan, että pienituloisten määrä on noussut Espoossa, kun kansallisesti ja naapurikaupungeissa se on pienentynyt. Tähän liittyen toimeentulotukiasiakkuudet ovat meillä pitkittyneet, pienituloisten ikäihmisten määrä on kasvanut, samoin työssäkäyvien pienituloisuus.

Työttömyys on merkittävä riskitekijä köyhyydelle. Pitkäaikaistyöttömien osuus pienenee meillä tuskallisen hitaasti, eikä nuorisotyöttömyydenkään luvut ole juhlallisia. Vastauksessa on tartuttu nuorisotyöttömyyden ja maahanmuuttajaväestön työllisyyden hoidon parantamiseen. Molempiin kohderyhmiin on kiitettävästi jo muutenkin mm. työllisyyspalveluissa satsattu, mutta työn sarkaa lienee enenevässä määrin.

Tässä vastauksessa nostettiin lapsiperheköyhyyden osalta erityisesti yksinhuoltajataloudet huolenaiheiksi. Espoossa on neljässä vuodessa korkeintaan 20 000 euroa ansaitsevien yksinhuoltajaperheiden määrä noussut 20%. Työn epävarmuus, työssäkäyvien pienituloisuus ja asumisen kalleus korostuvat yksinhuoltajien perheissä. Lapsena koetun köyhyyden vaikutuksia on pidetty kaikkein tuhoisimpana, joten työelämän joustavuus ja toisaalta perhepalveluiden kyky vastata yksinhuoltajaperheiden tarpeisiin ovat ensisijaisia. Yhteiskuntamme vahvuus on tähän saakka ollut pyrkimys tarjota kaikille koulutus ja mahdollisuus pärjäämiseen. Aloitevastauksessa olisi voitu puntaroida esimerkiksi maksuttoman 2. Asteen koulutuksen vaikutuksilla, toivottavasti se otetaan lapsiperheköyhyyden vähentämisohjelmassa esille.

Asumisen kalleus nousi vastauksessa vahvasti esiin. Meillä on asuntopoliittisia tavoitteita, mutta päätellen pienituloisten määrän kasvusta, kohtuuhintaisten asuntojen määrätavoitteita on syytä miettiä uudelleen. Asuntotuotanto ja kaupunkikeskusten monimuotoisuus ovat meidän omissa käsissämme. Hyvien liikenneyhteyksien äärelle täytyy pystyä muuttamaan pieni – ja keskituloisenkin.

Espoossa ikääntyvien, yli 65 -vuotiaiden, maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet, samoin ikäryhmäläisten osuus toimeentulotuen saajissa. Syiksi ilmaistaan velkojen määrä, pienentyneet tulot eli ansiotuloja pienemmän eläkkeet ja kasvavat terveydenhuollon menot. Viime aikaisten uutisointien myötä olisi syytä tarkastella myös sekä hoivapalvelujen että palveluasumisen hinnoittelua ja sitä, miten ikääntyvät espoolaiset selviytyvät menoistaan tällä palvelurakenteella. Monet ikääntyvät ja nuoremmatkin jättävät esimerkiksi lääkkeitä ostamatta, kun rahat eivät riitä kaikkeen. Sukupuolisidonnaisesti ikääntyvien naisten köyhyys on kasvamassa heidän eläessään miehiä vanhemmiksi ja eläkkeiden ollessa miehiä pienempiä.

Yleisesti terveyskeskusmaksujen poistaminen on tutkijoidenkin tunnustama terveys- ja toimeentuloeroja vähentävä keino, joka kohdentuu pienituloisiin ja työelämän ulkopuolella oleviin. Vastauksessahan mainittiin, että joka kymmenes espoolainen on joutunut tinkimään terveydenhuollosta talousvaikeuksien vuoksi. Niiltä tässä salissa, joille terveydenhuollon maksuihin koskeminen ei käy, toivoisin vastaavasti tehokkaampia ideoita kuin mitä asiantuntijat esittävät.

Kaupungistumistrendiä ei voi pysäyttää: tulevaisuuden Espoo on yhä monimuotoisempi, eikä väestömme välttämättä ole enää Suomen varakkainta, vaan pienituloisten osuus lisääntyy. YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vastaava Espoo huomioi tämän jo nyt ja työskentelee köyhyyden poistamiseksi pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi yli valtuustokausien. Aikajanan ulottuessa vuoteen 2030 työ espoolaisen köyhyyden poistamiseksi jatkuu.

Published inYleinen