Skip to content

Europarlamenttivaalit 2019

Tavoitteeni ja vaalilupaukseni, jonka eteen teen kaikkeni on ”Ei enää köyhiä 2030!” Tarkemmin köyhyydestä omalla sivullaan, tässä alla taustaa, miksi nimeomaan EU:ssa (Euroopan Parlamentissa) köyhyyden poistamiseksi kannattaa ja pitää tehdä töitä.

EU:n arvoja on kaikkien jäsenvaltioiden toteutettava

Euroopan unionia ohjaavat arvot: ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Kaikissa jäsenmaissa on noudatettava näitä, joskaan esimerkiksi Suomen eduskunta tai hallitus eivät sanallakaan ole toimintansa pohjalle arvojaan aukikirjanneet.

Talouskriisien myötä EU on vahvistanut vuoden 2007 Lissabonin sopimuksen linjausta siitä, että perus- ja ihmisoikeuksien vaaliminen on osa sen toimeksiantoa. Euroopan Komissio on vuonna 2017 antanut ohjaavaksi (ei velvoittavaksi) asiakirjaksi Sosiaalisten oikeuksien pilarin, joka sisältää 20 periaatetta, joiden mukaan EU puolustaa kansalaistensa oikeutta oikeudenmukaiseen palkkaan, terveydenhuoltoon, elinikäiseen oppimiseen, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja vähimmäistoimeentuloon.

Vaikka siinä puhutaan sosiaalisista oikeuksista – ja ne jotka haluavat pitää EU:n tiukasti talousliittona  eivät pidä niitä tärkeinä – kyse on pitkälti ihmisoikeuksista, joita EU on siis jo voimassaolevassa  perussopimuksessaan ilmaissut ajavansa. Ilmastonmuutoksen edetessä sosiaalipolitiikka ja sosiaaliset oikeudet tulevat väistämättä suurempaan rooliin EU:ssa.

Voiko EU:ssa vaikuttaa pienituloisten asioihin?

EU:n hyödyistä puhuttaessa mainitaan yleensä tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus, maataloustuet, yhteisen valuutan helppous ja sisämarkkinat. Pienituloiselle ja vaikkapa yksin- tai pienyrittäjälle nuo eivät oikein merkitse mitään, tai pahimmillaan negatiivista toimeentulon uhkaa. Pien- ja keskisuurten yritysten asema on EU:n päätöksenteossa erityisessä tarkastelussa esimerkiksi ”Pienet ensin” -periaatteen kautta. Isossa kuvassa vaikuttaa, ettei pienten ääni ole kuulunut riittävästi, mutta osa johtuu varmasti myös markkinoiden vääristymisestä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen keskittymisestä Suomessa isoille, ylikansallisille yrityksille. Jäsenvaltioilla on iso rooli toteutuksessa.  Sosiaalisten oikeuksien pilarissa nostetaan tärkeäksi ammatinharjoittajien ja itsensätyöllistäjien aseman vahvistaminen. Sosiaaliset vähimmäisarvot esimerkiksi palkassa tai perusturvassa hyödyttäisivät myös suomalaisia.

EU -tasolla neuvotellaan esimerkiksi kansainvälisistä sopimuksista, joissa pienituloisen äänen olisi kuuluttava nykyistä paremmin. EU:ssa yksittäisten mepeilläkin erinomainne mahdollisuus tuoda osaamisalaansa esille ja vaikuttaa asioihin konkreettisesti. Pienituloisten edunvalvonta ei ole turhaa EU:ssa, vaan päinvastoin on hiukan hämmentävää, että meiltä Suomesta sinne on äänestetty pääsääntöisesti yritysmaailman ja maatalouden asioita edistäviä. Tulos myös näkyy. Joten muunlainenkin tulos voisi näkyä…

Ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa EU on meillekin ne leveämmät hartiat. Myös ekokatastrofien ja siirtolaisuuskysymysten osalta näen, että Euroopan pelisääntöjen työstämistä on jatkettava tulevalla kaudella inhimillisyyden ja ihmisarvojen lähtökohdista.

Nyt on se hetki, jolloin europarlamenttivaaleissa valittava joukko vaikuttaa kaikkein eniten siihen tulevaan Eurooppaan ja Suomeen, jossa elämme vuonna 2030.