Skip to content

Ei enää köyhiä 2030!

Mitä köyhyys on?

Äärimmäinen (absoluuttinen) köyhyys merkitsee tilannetta, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin mukaan äärimmäisen köyhyyden mittarina käytetään päivittäistä tulotasoa, jossa ihminen elää alle 1,90 dollarilla päivässä. Äärimmäinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa. Euroopassa Romaniassa on eniten ihmisiä äärimmäisen köyhyyden tai sen riskin piirissä.

Suhteellisesta köyhyydestä puhuttaessa tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen on pienituloinen (60% kotitalouksien meridiaanituloista käytettävissä elämiseen) ja kamppaileen voidakseen osallistua taloudelliseen, sosiaaliseen tai kulttuurilliseen toimintaan. Hän on huono-osainen verrattuna yhteiskunnan keskimääräiseen elintasoon tai -tapaan. (Lähde köyhyysmääritelmiin: EAPN-Fin)

Maailmassa elää noin 585 miljoonaa ihmistä äärimmäisessä köyhyydessä, joka on noin 8% maailman väestöstä. YK on Kestävän kehityksen agendassaan asettanut tavoitteen poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa maailmasta  vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa pienituloisten määrä kasvoi vuonna 2017. Heitä oli 654 000, mikä oli 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin edeltävänä vuonna. Pitkittyneesti pienituloisia oli noin 400 000. Heistä iso osa oli nuoria aikuisia. Pienituloisten ikääntyvien (eläkeläisten) määrä on myös suuri ja siinä ikäryhmässä pienituloisuus keskittyy naisiin (Tilastokeskus). Maksuhäiriömerkintöjen määrä on niin ikään lisääntynyt 65 + -vuotiaiden keskuudessa, mikä kertoo eläkkeiden riittämättömyydestä suhteessa kulujen kasvuun. Lasten ja lapsiperheiden köyhyyteen on Suomessakin jo herätty, mutta toimenpiteitä ei tehty edellisellä hallituskaudella.

 

Onko köyhyyden poistaminen realistista?

Suomessa ja EU:n alueen köyhyydestä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä suhteellista köyhyyttä, vaikka kyllä meillä Suomessakin muun muassa nälkää nähdään. EU on linjannut vuonna 2010 haluavansa puolittaa köyhyyden Euroopassa, mutta tavoite ei ole toteutunut, päinvastoin. Suurena syynä ovat olleet talouskriisit eri maissa ja niiden hoitamiseksi toteutettu palkkojen ja eläkkeiden leikkaaminen.

Onko köyhyyden poistaminen realistista? Äärimmäinen köyhyys vähenee koko ajan, mutta suhteellinen köyhyys lisääntyy. Köyhyyden vähentymiseen on vaikuttanut kehittyvien maiden talouskasvu. Silti esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys vaikuttaisi edelleen lisääntyvän. (Lähde) Suhteellisen köyhyyden poistamiseen liittyy ilmeisesti enemmän poliittisia vääntöjä ja sitä tulkitaan ideologisemmin. Siksi myös vallitsevalla arvomaailmalla ja poliittisilla valtasuhteilla on vaikutusta köyhyyden vähentämiseen – ja sen poistamiseen. Vauraissa maissa köyhyys on häpeäleimalla varustettu ja siitä puhuminenkin vaikuttaa ainakin meillä Suomessa olevan haastavaa. Lapsiperheköyhyyden tuhoisuuteen on herätty ja siitä on onneksi jo uskallettukin puhua enemmän. Oma vastaukseni väliotsikon kysymykseen on: Köyhyyden poistaminen Suomesta tai Euroopasta vaatii poliittisen tahdon, mutta jos tahtoa on, keinotkin ovat käsien ulottuvilla.

Suomessa kevään 2019 vaalien mukaista hallitusta vielä odotellaan. Tarkasteltaessa EU:n sosiaalisten oikeuksien pilaria ja Sipilän hallituksen toimia, on hämmentävää, miten eri suuntaan Suomen hallitus on toimillaan kehitystä vienyt. EU:ssa tahtotila on ollut selkeä ja pilarin periaatteiden muuttaminen velvoittaviksi, turvaisi myös suomalaisten köyhien aseman parantamista.

 

Miten köyhyys poistetaan?

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sisältänyt ne elementit, joilla köyhyys todella poistetaan. Sosiaalisten oikeuksien pilaria ja hyvinvointiyhteiskuntaa yhdistäen:

    • Oikeus opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen
      • Tasavertainen oikeus koulutukseen  kukkarosta tai sukupuolesta tms. riippumatta
    • Työelämään ja toimeentuloon vaikuttaminen
      • Vähimmäispalkka
      • Itsensätyöllistäjien, ammatinharjoittajien ja epätavallisissa työsuhteissa toimivien aseman parantaminen
      • Toimeentuloon liittyvät etuudet sairauden tai työttömyyden aikana
      • Eläkeiän toimeentulon riittävyys
      • Äitiys- ja isyysajan etuudet
      • Nämä voidaan toteuttaa kunkin jäsenmaan elintasoon suhteutettuna
      • Työehtojen ja työolojen suoja
    • Oikeus hoitoon ja hoivaan
      • Lapsilla oikeus kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen
      • Vanhuksien oikeus hyvään hoitoon
      • Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oikeus hyvään hoitoon ja osallisuuteen
    • Oikeus asumiseen (kohtuuhintaiseen) ja asumisen tukeen
      • Energiaköyhyyden hillitseminen
      • Kohtuuhintaisia asuntoja

 

Työllisyyttä edistäviä toimia on pidetty parhaimpana takeena köyhyyden poistamiselle. Kiistattomasti ne sitä myös ovat. Silti digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat edelleen työelämää ja se tekee todennäköisesti täystyöllisyyteen pyrkimisestä mahdotonta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää jatkuvaan kasvuun perustuvaa talouden logiikan uudelleentarkastelua ja kulutuksen muutosta.

EU:n tasolla eräs merkittävimmistä keinoista sosiaalipolitiikan toimenpiteiden rahoittamiseksi on veronkarkaamisen tilkitseminen, joka viimeisissä väännöissä on vielä ollut vastatuulessa. Kaikissa maissa ei ole isoja yhtiöitä, joiden verotuotot auttaisivat jäsenmaata oman taloutensa hoidossa, joten rahoituskeinoja tarvitaan muitakin.

Suomen perustuslaki mainitsee näitä samoja asioita. Borgen Project ehdottaa kymmentä tapaa vähentää absoluuttista köyhyyttä, mitkä ovat oleellisia myös ilmastoköyhyyden hoitamiseksi.

 

Köyhyyden poistaminen on myös turvallisuuskysymys!

EU:n tasolla tapahtuva tiukempi sosiaalioikeuksien ohjaus velvoittaisi kaikki EU -maat huolehtimaan kansalaistensa vähimmäistoimeentulosta, mikä lisäisi hyvän tulevaisuuden edellytyksiä ja vähentäisi liikehdinnän tarvetta. Samalla toivottomuuden aiheuttamia pahoinvoinnin purkautumisia levottomuuksina tai väkivaltana vähenisi. Pakolaisaaltoja on tulossa ilmastonmuutoksen ja köyhyyden seurauksena tulevaisuudessakin, missä EU:n on otettava tulevina vuosina vahvemmin ratkaisijan roolia. Jäsenmaiden vastatessa tasaisemmin kansalaistensa hyvinvoinnissa, myös siirtolaisuus- ja pakolaisuuskysymykset kyetään hoitamaan vähemmillä jännitteillä.

Tässä en väitä, että EU:n roolin ottaminen sujuisi mutkattomasti, mutta itse näen sen tienä ulos umpikujasta, johon myös me Suomessa olemme matkalla.