Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito – vaaliteemana

Espoolaiset eivät ole poikkeus muusta maasta: myös meillä mielenterveydelliset syyt ovat kärjessä sairauslomien syissä. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on jo vuosia ollut suurempi tarve kuin tarjonta ja korona on nyt jollakin tavalla taittanut kamelin selän. Pääkaupunkiseudun lapset ja nuoret ovat olleet suurimpina kärsijöinä pandemian rajoituksissa. Heillä ei vielä ole kehittynyt luottamusta ja keinoja selviytymiseen elämän kriiseistä, vaan tässä kehitysvaiheessa tarvitaan aikuisten tukea ja apua aivan erityisesti.

Työikäisten pahoinvointi näkyy perheissä ja yksinäisyyden ja epätoivon lisääntymisenä. Aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa palveluiden saatavuus on ollut liian niukkaa jo vuosien ajan. Ensimmäiselle ajalle pääsee suhteellisen nopeasti, mutta seuraaviin on sitten matkaa. Se ei vastaa vaikuttavaa hoitoa. Myöskään ns. kaksoidiagnoosiasiakkaiden eli mielenterveys- ja päihdeongelmaisten hoito ei toimi riittävän hyvin.

Ikääntyvien mielenterveyttä ja päihteidenkäyttöä ei huomioida oikein ollenkaan. Se on hämmentävää, koska eläkkeelle jäävien ikäluokassa Espoossa käytetään Suomen mittakaavassa keskivertoa enemmän alkoholia (ATH -tutkimukset). Turvallisen alkoholinkäytön määrät ovat myös ikääntyvillä pienempiä kuin työikäisillä ja runsas alkoholinkäyttö nopeuttaa vanhuuden haittojen syntymistä.  Koronan aikaan ikääntyvien päivätoiminta yms. ovat olleet suljettuina, ja perusturvajohtaja Svahnin mukaan emme tiedä vielä hoitovelan todellista laskua ikääntyvienkään osalta. Yksinäisyys on tuhoisaa myös mielenterveydelle. Hoitamaton mielenterveys- tai päihdeongelma tuo lisälaskua ikäihmisten osaltakin -sekä ihmisille itselleen, heidän läheisilleen että kunnalle sosiaali- ja terveysmenoina.

Sote- uudistuksesta huolimatta Espoolla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa siihen, mitkä painotukset ja millaista hoitoa Länsi-Uudenmaan sotealueella toteutetaan. Nyt valittavat päättäjät ovat mukana ainakin ohjaamassa keskusteluilla linjauksia. Espoo on sotealueen suurin kaupunki, joten sananvaltaa on. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden on oltava kaikissa ikäryhmissä monipuolisia (yksi malli ei toimi kaikille) ja myös riittävä saatavuus on turvattava. Lyhytterapioita tarvitaan perustasolle kaikille ikäryhmille. Mielenterveys- ja päihdeongelmien yhteinen hoitaminen on viimein saatava paremmaksi.

Lasten ja nuorten oireilu näkyy varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Parasta mielenterveyden hoitoa on panostaa avustajiin ja riittävään henkilökuntaan kouluissa. Turvalliset aikuiset, joilla on aikaa olla läsnä, ovat ensiarvoisen tärkeitä!  Nuorten oireilu näkyy valitettavasti myös väkivaltaisena käytöksenä, ja myös organisoitu väkivalta ulottuu jo Espooseenkin. Teimme valtuutettu Inka Hopsun (vihr.) alkuvuodesta valtuustokysymyksen kouluväkivaltaan puuttumisesta. Saatu vastaus antoi ymmärtää, että Espoossa osattaisiin puuttua ilmiöön, mutta olen valitettavasti saanut muuta tietoa ihan juuri. Puheessani valtuustossa huhtikuussa sanoin, että pelkään koulujen tuudittautuvan siihen, että kun lastensuojelu tulee mukaan kuvioihin, se hoitaa kaiken. Näinhän ei ole. Nuorten väkivalta vaikuttaa vähintään yksittäisiin koululuokkiin, ei pelkästään osallisiin. No, lastensuojelu on nyt osoittautunut olevan se ”taikasana”. Aihe on varmasti yksi niistä, joiden parissa jatkaisin ensi kaudella.