On arvostuksen vallankumouksen aika -ryhmäpuheenvuoro 17.5.2021

Valtuuston kokous 17.5.2021
Tilinpäätös 2020 ja arviointikertomus, ryhmäpuheenvuoro
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, espoolaiset
Vasemmistoliitolle oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen on tärkeää. Siksi meille on oleellista varmistaa, että Espoo on paras paikka asua ja elää myös niille, joilla ei ole varaa mennä yksityiselle hammaslääkärille, ostaa kotiin hoivaa tai kulkea omalla autolla viemään lasta erityisesti valittuun päiväkotiin. Viime vuosi valitettavasti osui kovimmin niihin, joilla on haasteita ennestään.
Nykyinen valtuusto ja meitä edeltäneet päättäjät ovat luottaneet kasvun voimaan ja uskaltaneet lähteä rakentamaan kaupunkia, vaikka se on tarkoittanut isoja investointeja. Tämä valinta on ollut hyvä, tulevaisuuteen suuntaava, mutta sen laskua ei saa vasemmistoliiton ryhmän mielestä jakaa siten, että heikoimmassa asemassa olevat maksavat suhteessa isoimman siivun. Peruskaupungin säästönuoli on osunut vuosia suoraan heihin. Tämä ei ole oikeudenmukaista, eikä aitoa elinvoimaa rakentavaa.
Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa kipupisteet ovat varsin selkeästi nähtävissä. Korona vaikutti tulostavoitteiden toteutumiseen, mutta monessa kohdin toteutumisessa on ollut haasteita jo ennen pandemiaa. Tavoitteeseen kotihoidon asiakkaan luona käyvien eri hoitajien määrän vähenemisestä ei päästy, mikä korona huomioiden on jopa vaaratekijä ikääntyville. Kotihoitoon on edelleen vaikea saada henkilökuntaa, johtaminen on ollut viime vuonna kriisissä henkilöstövaihdoksien vuoksi, eikä sijaisten perehdyttämiseen ole ollut aikaa riittävästi. Ei siis ihme, ettei Kotihoidon asiakkaiden kipu hoidetaan hyvin -tulostavoite myöskään toteutunut.
Huolestuttavaa on myös, ettei Vammaispalvelujen saatavuus paranee – tavoite toteutunut – vieläkään. Hetkittäisiä parannuksia on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana, joten arviointikertomukseen kirjattu tilanteen parantuminen ei vielä vakuuta. Vasemmistoliiton lisäykset vammaispalveluille olisivat tulleet tarpeeseen.
Huolestuttavaa oli työttömyyden kasvu etenkin vieraskielisten, pitkäaikaistyöttömien ja nuorten osalta. Kuntakokeiluun kohdistui odotuksia jo ennen koronaa ja nyt sen odotetaan kurovan umpeen vielä pandemian vaikutuksiakin. Tulevien vuosien aikana pitänee miettiä laajemmin myös uusia tapoja edistää työllisyyttä.
Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyi tulostavoitteissa siten, että nuorten kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat lisääntyneet ja toisaalta psykiatrisia palveluita on tarvittu enemmän. Viime vuodelle määrärahoja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin oli lisätty, mutta vuosien niukkuus suhteessa väestömäärään on osoittautunut olleen virhe: korona taittoi kamelin selän ja teki muillekin kuin alalla työskenteleville näkyväksi lasten ja nuorten tilanteen. Mielenterveys- ja päihdepalveluille onkin Espoon koronaexit-suunnitelmissa varattava erityinen paikka.
Positiivista oli hyvinvointisuunnittelun toteutuksen raportissa mainittu ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön asiantuntijan palkkaaminen viimeinkin viime keväänä. Tästä kiitos. Samoin raportissa mainitaan useampia yhteisöllisyyttä vahvistavia ja yksinäisyyden vähentämiseen tähtääviä toimia, jotka ovat todella tärkeitä.
Ajat ovat taloudellisesti haastavat, osin siksi, että enemmistö päättäjistä on valinnut kulkea aina vain samaa tietä. Samat mantrat säästöistä ja tehostamisesta ovat olleet jatkuvasti puheissa ns. hyvinä vuosinakin. Kriisin voi nähdä halutessaan mahdollisuutena muuttaa ajattelua ja keinoja. Koronavuosi paljasti paljon hyvää Espoosta, mutta myös niitä kohtia, joissa tarvitaan virheiden myöntämistä. Siksi on kestämätöntä, että tämä valtuusto viime syksynä sitoi tulevien päätöksentekijöiden kädet hyvin tarkkaan säästöohjelmaan. Kestämätöntä, koska päätös tehtiin keskellä kriisiä, jonka tuolloin jo ymmärrettiin jatkuvan. Itseasiassa kriisien – monikossa -, joiden on jo nyt nähty muuttavan ihmisten toimintatapoja ja käytöstä ja jotka voivat tuoda mukanaan uusia ratkaisuja nopeastikin. Maan hallituksen kädenojennus koronatukien muodossa voisi siivittää muutosta.
Siinä missä teknisen toimen projekteissa vilahtaa miljoonia, koska ”ne vain nyt maksaa”, ihmisalojen eli siton ja soten osalta budjetissa tapellaan 50 000 eurosta. Mitä jos vaakakuppi käännettäisiin siten, että juustohöylätään sieltä miljoonista ja sijoitetaan se raha ihmisiin ja lakataan ilmaisemasta arvostamattomuutta talouskuripuheilla? Kyse on vaa’an tasapainotuksesta. Ihmisten pahoinvointi ja syrjäytyminen työelämästä maksavat ja niistä saatavaa säästöä on odotettava kuin rahastojen tuottoa. Tulee, mutta kestää.
Olemme päättämässä nyt vuoden 2020 ja samalla jättämässä perintöämme tuleville päättäjille. Me vasemmistoliitossa uskomme, että ihmisiin investoiminen tuottaa vielä nykyistä paremman Espoon. Kun haastevuosia on eittämättä edessä, todellista edelläkävijyyttä olisi uskaltaa ajatella toisin. Olisi arvostuksen vallankumouksen aika.
Kuvassa voi olla luonto, vesistö, nurmikko ja puu