Skip to content

Puheita

Puheita lähinnä valtuustotyöhön liittyen, toistaiseksi näin pötkössä.

Puistoruokailualoite odottaa budjettikäsittelyä, joten siitä ei ole puheenvuoroa. Perintään liittyvä aloite palautettiin keväällä kaupunginhallituksesta ja sitä ei ole vielä tuotu uudelleenkäsittelyyn.

  • Minun ja varavaltuutettu Inka Silvennoisen aloitteen käsittelyssä käyttämäni puheenvuoro helmikuussa 2019: Aloite Espoolaisen köyhyyden poistamisesta 2030 mennessä

    Köyhyys ja työ sen vähentämiseksi ei viime syksynä ollut julkisuudessa, eikä poliittisissa puheissa kovinkaan kuuma aihe, mutta valtuustoryhmämme syyskuun alussa järjestämässä seminaarissa ilmeni, että lähes kaikki valtuustopuolueet pitivät sitä tärkeänä. Taloudellisesti hyvin toimeentulevassa Espoossa köyhien määrä on verrattain pieni, joten köyhyyden poistamisen pitäisi olla meille enemmän tahto- kuin keinokysymys. Lapsiperheköyhyyden vähentämisohjelma on valtuuston tahdon mukaisesti tekeillä ja tulossa ilmeisesti ensi valtuustoon. Ilokseni myös suuri osa puolueista on nostanut köyhyyden eduskuntavaalien teemaksi, joten julkista keskustelua on sitten aloitteen jättämisen ollut enemmänkin.

    Viime aikoina nostettu esiin köyhyyden kokemuksen vaikutuksia: rikkaissa maissa köyhyys on suurempi häpeä ja synnyttää osattomuuden tunnetta ja kokemuksia, sekä kiusaamista yleisemmin kuin alemman tulotason maissa. Kansallisesti Espoossa tämä ero on niin ikään useammin läsnä. Tilastoissa on myös ilmennyt, että keskiluokka Suomessa on pienentynyt, ja ääripäät ovat kasvaneet, mikä vaikeuttaa köyhyydestä nousemista ja voimistaa köyhyyteen liittyvää toivottomuutta. Häpeä ja osattomuus ja toisaalta pärjäämisen pakko ruokkivat mielenterveyden haasteita, joilla taas on vaikutusta toimintakykyyn ja siihen, miten yksilö jaksaa taistella köyhyysloukussa. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden matalan kynnyksen saatavuus on ensiarvoisen tärkeää myös köyhyyden hoidossa. Kestävä Espoo tarjoaa tulevaisuudessakin laadukkaita ja hinnoiltaan helposti saavutettavia palveluita.

    Informatiivisessa vastauksessa mainitaan, että pienituloisten määrä on noussut Espoossa, kun kansallisesti ja naapurikaupungeissa se on pienentynyt. Tähän liittyen toimeentulotukiasiakkuudet ovat meillä pitkittyneet, pienituloisten ikäihmisten määrä on kasvanut, samoin työssäkäyvien pienituloisuus.

    Työttömyys on merkittävä riskitekijä köyhyydelle. Pitkäaikaistyöttömien osuus pienenee meillä tuskallisen hitaasti, eikä nuorisotyöttömyydenkään luvut ole juhlallisia. Vastauksessa on tartuttu nuorisotyöttömyyden ja maahanmuuttajaväestön työllisyyden hoidon parantamiseen. Molempiin kohderyhmiin on kiitettävästi jo muutenkin mm. työllisyyspalveluissa satsattu, mutta työn sarkaa lienee enenevässä määrin.

    Tässä vastauksessa nostettiin lapsiperheköyhyyden osalta erityisesti yksinhuoltajataloudet huolenaiheiksi. Espoossa on neljässä vuodessa korkeintaan 20 000 euroa ansaitsevien yksinhuoltajaperheiden määrä noussut 20%. Työn epävarmuus, työssäkäyvien pienituloisuus ja asumisen kalleus korostuvat yksinhuoltajien perheissä. Lapsena koetun köyhyyden vaikutuksia on pidetty kaikkein tuhoisimpana, joten työelämän joustavuus ja toisaalta perhepalveluiden kyky vastata yksinhuoltajaperheiden tarpeisiin ovat ensisijaisia. Yhteiskuntamme vahvuus on tähän saakka ollut pyrkimys tarjota kaikille koulutus ja mahdollisuus pärjäämiseen. Aloitevastauksessa olisi voitu puntaroida esimerkiksi maksuttoman 2. Asteen koulutuksen vaikutuksilla, toivottavasti se otetaan lapsiperheköyhyyden vähentämisohjelmassa esille.

    Asumisen kalleus nousi vastauksessa vahvasti esiin. Meillä on asuntopoliittisia tavoitteita, mutta päätellen pienituloisten määrän kasvusta, kohtuuhintaisten asuntojen määrätavoitteita on syytä miettiä uudelleen. Asuntotuotanto ja kaupunkikeskusten monimuotoisuus ovat meidän omissa käsissämme. Hyvien liikenneyhteyksien äärelle täytyy pystyä muuttamaan pieni – ja keskituloisenkin.

    Espoossa ikääntyvien, yli 65 -vuotiaiden, maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet, samoin ikäryhmäläisten osuus toimeentulotuen saajissa. Syiksi ilmaistaan velkojen määrä, pienentyneet tulot eli ansiotuloja pienemmän eläkkeet ja kasvavat terveydenhuollon menot. Viime aikaisten uutisointien myötä olisi syytä tarkastella myös sekä hoivapalvelujen että palveluasumisen hinnoittelua ja sitä, miten ikääntyvät espoolaiset selviytyvät menoistaan tällä palvelurakenteella. Monet ikääntyvät ja nuoremmatkin jättävät esimerkiksi lääkkeitä ostamatta, kun rahat eivät riitä kaikkeen. Sukupuolisidonnaisesti ikääntyvien naisten köyhyys on kasvamassa heidän eläessään miehiä vanhemmiksi ja eläkkeiden ollessa miehiä pienempiä.

    Yleisesti terveyskeskusmaksujen poistaminen on tutkijoidenkin tunnustama terveys- ja toimeentuloeroja vähentävä keino, joka kohdentuu pienituloisiin ja työelämän ulkopuolella oleviin. Vastauksessahan mainittiin, että joka kymmenes espoolainen on joutunut tinkimään terveydenhuollosta talousvaikeuksien vuoksi. Niiltä tässä salissa, joille terveydenhuollon maksuihin koskeminen ei käy, toivoisin vastaavasti tehokkaampia ideoita kuin mitä asiantuntijat esittävät.

    Kaupungistumistrendiä ei voi pysäyttää: tulevaisuuden Espoo on yhä monimuotoisempi, eikä väestömme välttämättä ole enää Suomen varakkainta, vaan pienituloisten osuus lisääntyy. YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vastaava Espoo huomioi tämän jo nyt ja työskentelee köyhyyden poistamiseksi pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi yli valtuustokausien. Aikajanan ulottuessa vuoteen 2030 työ espoolaisen köyhyyden poistamiseksi jatkuu.

  • Ryhmäpuheenvuoro kehyskäsittelyssä 10.9.2018
    Puheenvuoro kehys- ja veroprosenttikäsittelyssä valtuustossa 10.9.18
    Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja espoolaiset,
    Espoossa on tänäkin vuonna edetty tavalla, missä kehys ja verot päätetään eri vaiheessa kuin itse budjetti. Tämän vuoden kehysneuvotteluissa ei lisäksi neuvoteltu kehyksestä, vaan toimitilainvestoinneista. Edellisvuoden tapaan tänään päätöksessä olevassa kehystekstissä mainitaan, että tulopuolta vahvistetaan maksujen ja taksojen korotuksilla ja maankäyttömaksuilla. Jälkimmäiset eivät ole olleet kovin luotettavasti aikataulutettava tulo ja maksut taas käyvät niiden kukkaroilla, joilla ei ole työterveyshuoltoa ja käyttävät kunnallisia palveluja. Korotettaviin maksuihin ei pyynnöstä huolimatta saatu nyt selvyyttä, vaan saamme tarkemmat tiedot pöytään vasta muutaman kuukauden kuluttua, jolloin muu tulo-osuus on jo sinetöity.Vasemmistoliiton ryhmälle se, että koulut ja päiväkodit saadaan terveellisiksi ja turvallisiksi tiloiksi, on ensiarvoisen tärkeää. Olemme kannattaneet laajaa investointiohjelmaa ja mieluummin etupainotteisesti kuin kalliilla hätäväistöillä. Tämän vuoksi esimerkiksi Laurinlahden ja Lähderannan koulujen remonttien palauttaminen suunnilleen entiseen eli oikea-aikainen korjaamiseen pyrkiminen, on todella hyvä asia. Alueista ainoastaan Tapiolassa on riittävästi päiväkotipaikkoja, joten muiden alueiden paikkojen riittävyys on myös huomioitava konkreettisesti ohjelmassa, mihin nyt päästiinkin. Silti ironisesti, kun emme kaupunkina ole halunneet investoida seiniin, olemme päätyneet investoimaan seiniin ja rahoittamaan se velalla, sekä ottamalla osa kuluista pois palvelujen rahoituksesta.
    Espoo kasvaa ja kasvu maksaa. Vaarana on, että velkaantumisen ja luottoluokituksen alentumisen pelossa, palvelut ja investoinnit laitetaan vastakkain ja säästetään palveluista. Vuokrakohteina toteutettavat investoinnit myös lohkaisevat esimerkiksi koulujen budjetista yhä isomman osan. Ne kulut ovat pois sisällöstä, jota taas kustannetaan verotuloilla.

    Vuodesta toiseen tehostamme käyttötaloudesta, palveluista. Puheenparressa tämä kuuluu, että teemme asioita uudella tavalla; hyödynnämme sähköisten palveluiden mahdollisuudet – ja se olisikin hyvä asia, jos ICT olisi toimiva renki, nyt se on etupäässä kallis. Kaupunki ja palvelujen tarve kasvavat kuitenkin sekä ulkomaalaistaustaisten että ikääntyvien kuntalaisten lisääntymisenä. Tämän ohella Suomen vuosikymmenien säästöjen tuloksena monet näihin ryhmiin kuulumattomatkin tarvitsevat enemmän apua palveluiden käyttämiseen kuin mitä opastukset sähköisiin linkkeihin tarjoavat. Palveluja tarvitsevat tarvitsevat niitä enemmän kuin meillä näyttää olevan antaa. Syy, miksi tämän pitäisi kiinnostaa meitä tässäkin salissa on – inhimillisyyden ohella – raha.

    Palveluketjuista tippuminen ja avun saannin lykkääntyminen aiheuttavat huonovointisuuden ja elämänhallinnan kriisien pitkittymistä. Ne tulevat kalliimmiksi kuin vaikkapa lisäkohtaajina toimivat avustajat kouluissa tai sosiaaliohjaajat, joilla on aikaa ja mahdollisuus liikkuvaan työhön, ajan kanssa. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen osalta ihmisen on saatava apu niin matalalla kynnyksellä ja riittävän pitkään, ettei hän luisu pois ja totea, ettei jaksa. Jaksamattomuus taas kertaantuu työpaikoilla, perheissä, kouluissa, päiväkodeissa… Esimerkiksi lastensuojelun piiriin ei tiputa taivaalta, ilman kontaktia jossakin muualla ja oireilua on jo aina näkynyt, mutta sen huomioimiseen tarvitaan ihminen, jolla on aikaa huomata, kohdata. Korjaaminen tulee moninkertaisesti kalliimmaksi kuin oikea-aikainen auttaminen. Tehostaminen ei ole kirosana itsessään, mutta osallisuuden ja asiakaslähtöisyyden on oltava kaikkien espoolaisten oikeus, ei vain niiden, jotka pystyvät siitä itse huolehtimaan. Tästä syystä kannatamme valtuutettu Hopsun muutosesitystä.

    Vastuullisuutta on sanoa, että kasvu maksaa. Nykyisistä espoolaisista huolehtiminen maksaa. Vastuullisuutta on, että tuloissa huomioidaan kasvu ja sen tuomat tarpeet. Vastuullisuutta on, että velanotolle on vaihtoehtoja. Siksi vasemmistoliiton ryhmä pitää tärkeänä, että veroprosenttia ja sitä kautta verotuottoja nostetaan, jolloin osa tuotosta voidaan ohjata palveluiden laadun ja saatavuuden turvaamiseen ja osa velanoton hillitsemiseen. Kannatamme siis valtuutettu Sistosen esitystä veroprosentin nostosta. Kaupungin velkaantuminen ei ole luonnonlaki vaan tulosta tietoisista päätöksistä, ja me kannamme vastuumme investointipäätöksistä – ja olemme ylpeitä kehittyvästä kaupungistamme! Espoon elinvoimaisuus ja kilpailukyky ei ole kiinni 0,25 korotuksesta veroprosenttiin, vaan palveluista. Siitä mitä investoinnit mahdollistavat ja mitä tapahtuu seinien sisäpuolella. Meidän on myös osoitettava espoolaisille, että isot investoinnit kannattavat ja tuovat hyötyjä – ei vain muutamille -vaan kaikille. Ei pidetä käyttötaloutta ja investointeja janan eri päissä; vastakkainasettelun aika on ohi!

  • Aloite sähköiseen kokousjärjestelmään siirtymisestä, puheenvuoro 20.8.2018Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,
    Äskeisen kiivaamman keskustelun jälkeen palaamme rauhaan ja puhtaasti tähän saliin.
    Olemme jo useasti kuulleet, että Espoo on Euroopan kestävin kaupunki, mutta tässä yhteydessä sen voi syystä mainita. Tavoitteenamme on myös yhä syventää määrätietoisesti kestävän kehityksen polkuja. Paperin käyttöä ei ehkä pidetä kaikkein tuhoisimpana ilmastolle tai luonnolle, JOS metsänhoito on hoidettu hyvin. Silti minä suren jokaisen turhaan kaadetun puun takia.

    Lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa on jo viime valtuustokaudella otettu käyttöön sähköinen kokousjärjestelmä ja Helsinki otti jo vuonna 2011 käyttöön vastaavan myös valtuustolle. Aloitteiden ja kysymysten perässä käymme me valtuutetut samoilemassa täällä salissa ja muutos- ja toivomuspapereiden jakelemisessa viranhaltijat kulkevat hiljaa ympäriinsä. Hyötyliikuntaa, mutta myös häiritsevää puheenvuoron pitäjien kannalta. Jos saamme muutokset, toivomukset ja aloitteet järjestelmään, ylimääräinen kahina ja supina jää salissa vähemmälle ja toivottavasti myös sujuvoittaa niiden muokkaamista ja käsittelyä.

    Vastauksessakin nostettiin se ansiokas asia esiin, että valtuuston listat on saatu sähköisiksi, joten niiden jakelu ei myöskään enää kuormita järjestelmää eikä luontoa. Laskin silti karkeasti, että meillä on vähintään 6 paperiarkkia muutos- ja toivomuspapereita joka kokouksessa ja ne jaetaan salilliselle ihmisiä. Tänään olen jo mennyt laskuissa sekaisin, mutta papereita on suunnilleen 13. Yhteensä vuoden kokouksissa käytämme jo siihen yli 30 kg paperia. Paperin tuotantoon ja kuljetukseen, tulostukseen yms. menee myös energiaa, vaikka toki sähköinenkin järjestelmä sitä tarvitsee. Sen kulutus on kyllä todellista jo nyt, jos katsoo valtuutettujen pöydiltä kajastavia tietokoneen valoja.

    Nykyisen järjestelmän heikkoudet ja tekniikan häiriöt ovat totta, samoin kuin neuvottelutoimikunnan rajaukset sähköisen järjestelmän käytöstä. Aloitteen allekirjoitti puolet valtuutetuista. Loppujen vakuuttamiseksi ja kokousten sujuvoittamiseksi teknisen toteutuksen on oltava helppo ja yksinkertainen. Kieliasiat on pystyttävä hoitamaan sen avulla, eikä järjestelmä saa kaatua kesken äänestysten niin usein kuin nyt. Mutta kehitys kehittyy ja identiteettimme kestävänä kaupunkina vahvistuu. Uusi järjestelmä on toivottavasti niin vakuuttava, että haluamme yksimielisesti ottaa sen käyttöön ilman tuplakäytäntöä. Virkamiehistä se ei silloin ole kiinni (kiitos siitä), vaan tästä salillisesta ihmisiä. Valtuusto johtaa kaupunkia strategisella tasolla ja osa sitä on minusta esimerkillä johtaminen. Toiveikkaana odotan, että kannamme vastuumme ja siirrymme sähköiseen kokousjärjestelmään vuonna 2020.

  • 23.4.28 Puheenvuoro kotihoitoon liittyvien kysymysten käsittelyssäArvoisa puheenjohtaja ja hyvät ikääntyvät valtuutetut ja espoolaiset
    Espoon omien arvioiden mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vuoteen 2026 mennessä yli 13 000 asukkaalla ja 75 ja 85 vuotta täyttäneiden määrät yli 11 000 ja 2 000 asukkaalla.
    Espoo -tarinassa olemme linjanneet, että 93% 75 -vuotta täyttäneistä asuu kotona -toimintakykyisenä. Tämä toteutuu jo nyt lähestulkoon. Eilen Yle uutisoi nettisivuillaan Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kankaan suulla, että Suomessa ikäihmisiä jää heitteille, koska kotiin vietävät palvelut eivät ole pysyneet laitoshoidon purkuvauhdissa mukana.

    Tämän vuoden budjettiin on sisällytetty kotihoitoon 20 uuden lähihoitajavakanssin perustaminen, mitkä myös yhdessä vastauksista mainittiin perustetuiksi. Sitä, missä vaiheessa rekrytointi on, ei avattu. Espoon kotihoidon uusien vakanssien ja tähän saakka tehtyjen lisäysten riittävyyttä lautakunnan on syytä seurata tarkasti.

    Samaisessa Ylen uutisessa Hyvinvointioikeuden instituutin johtaja Mäki-Petäjä-Leinonen nostaa erityiseksi riskiryhmäksi muistisairaat. Muistan omasta työstäni erään tapauksen, missä asiakasta pidettiin hyvin toimivana ja ihmeteltiin, ettei hän ole hoitanut asioitaan – muun muassa maksanut vuokraansa. Jo parin päivän laitoshoidon aikana selvisi, että kyseinen henkilö eli aivan toisessa vuodessa ja elämäntilanteessa, ja muistissa oli vakavia häiriöitä, jotka vaikuttivat kotona pärjäämiseen. Niitä ei lyhyillä avohoitokäynneillä saatu riittävästi näkyväksi, ja hän oli jäänyt vaille tarvitsemaansa hoitoa ja tukea. Muistisairaus ei aina näy ulospäin samalla tavalla kuin vaikkapa liikkumiskyvyn heikentymät. Tästäkin syystä kotihoidon käyntien lyhytaikaisuuden ei pitäisi olla itseisarvo, vaan työntekijällä täytyy olla aikaa jututtaa ja seurata asiakasta riittävän pitkään saadakseen käsityksen tämän toimintakyvystä.

    Ihminen ei ole robotti. Eikä robotti korvaa ihmistä. Toistaiseksi vain ihmisellä on herkkyyttä havaita toisen viestinnässä ja tilassa muutoksia, jotka ilmenevät kotiympäristössä, ilmapiirissä, ilmeissä, käden puristuksessa… sanattoman viestinnän kautta. Ne viestit ovat ihmistyössä korvaamattomia, vaikka niitä ei digi-hehkutuksen aikaan pidetäkään minään.

    Kysymysten vastaukset esittelivät lukuisia muutoksia ja lisäkoulutuksia kotihoidon henkilöstölle. Vauhti oli jopa hengästyttävä, joten toivon todella, että henkilöstön jaksamista kuulostellaan erittäin tarkalla korvalla. Kiireisen työn keskellä uusien asioiden omaksumiselle on rajansa.
    Espoossa ikääntyvien toimintakyky ja terveydentila ovat muuhun maahan nähden hyvällä tasolla, mutta eläkkeelle siirtyminen muodostaa vaaranpaikan. Sosiaaliset kontaktit jäävät töihin ja työorientoituneet espoolaiset tipahtavat yhtäkkiä ns. tyhjän päälle. Alkoholinkäyttö on varsin runsasta yli 55 -vuotiailla asukkaillamme ja pullosta voi tulla eläkkeellä vielä parempi kaveri kuin vaivihkaa. Alkoholin haitat vahvistuvat pienemmällä annosmäärällä iän lisääntyessä. Ehkäisevää päihdetyötä ikääntyville ovat muun muassa aktiviteetit ja toisten seura. Espoon Elä ja asu -keskuskonseptin vieminen eteenpäin kaikille alueille on ensiarvoisen tärkeää. Pelkkä palvelukeskusten nimen muuttaminen ei siihen riitä.

    Professori Kangas kiteytti tulevat haasteet: ”Kuka uskoo maakuntatason soten lempeyteen vanhusten hoidossa? Kuinka mahtaa toimia maakuntatason etsivä sosiaalityö, jotta kaikki apua tarvitsevat ikäihmiset löydettäisiin?” Espoon tulee olla inhimillisen SOten viestinviejä maakunnan suuntaan. Kannatan Hyrkön ja Juvosen, ja Sistosen – ja Kivekkään toivomuksia. Ja ihmettelen, miten Kivekkään toivomus eroaa näistä muista.

  • Budjettikäsittelyn ryhmäpuheenvuoro 7.12.2017Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuutetut,
    Meneillään on vuoden tärkein kokous; budjetillehan on annettu kokonaan oma aikansa. Tapasin budjettineuvottelujen alla valtuutetun roolissani vanhan tuttavan hänen työnsä merkeissä ja hetken keskusteltuamme hän kommentoi: ”Kuulostat nykyään ihan poliitikolta. Puhut ensin rahasta. ”
    Raha on kuitenkin vain väline ja oleellisempaa on, miten se palvelee asukkaita. Tuon näpäytyksen jälkeen päätin, että en arvota puheenvuorossa summien kautta saavutuksia, vaan puhun asioista lukujen takana.

    Vasemmistoliitolle on ensiarvoisen tärkeää, että kukkarosta tai taustasta riippumatta kaikilla espoolaisilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään ja edellytykset sen toteuttamiseksi. Siksi lasten ja nuorten asiat olivat meille listalla korkealla. Osa hyvää lopputulosta olivat muun muassa panostukset iltapäiväkerhoihin, lasten terapiapalveluihin, oppilashuoltoon ja peruskoulun puitteisiin, jotka auttavat niitä oppilaita, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia pysyä keskivertoputkessa mukana.
    Lastensuojelussa huostaanottojen määrä on kasvanut, mikä näyttäisi olevan trendivaihtelua suurempi viesti. Lapsiperheköyhyys on lisääntyneet. Näihin voidaan ja niihin täytyy vaikuttaa myös aikuisten palveluissa ja siksi pidimme tärkeänä, että aikuissosiaalityö on riittävästi resurssoitu toimeentulotuen Kela -siirronkin jälkeen, mikä tuloksessa huomioitiinkin.

    Mielenterveys- ja päihdepalveluihin olikin jo esitetty pientä korotusta, mutta asumisyksiköiden koon pienentämistavoitetta pidimme oleellisena tekstilisäyksenä. Samoin peliriippuvuuksien hoito ja riippuvuuden ennaltaehkäisy vaativat mielestämme tarkempaa tarkastelua, tästä pöytäkirjamerkintä.
    Meille kynnyskysymys oli terveyspalveluiden maksujen korotusten taklaaminen. Terveyskeskuslääkärikäynnistä kolme euroa lisää nykyiseen noin 17 euroon ei kuulosta Eero Espoolaisesta paljolta, mutta pienituloiselle eläkeläiselle tai hoitovapaalla olevalle äidille se voi olla niin suuri summa, että lääkäriin ei lähdetä.

    Talousarvioesityksessä vammaisten palveluihin oli lautakunnan ja valtuuston edellyttämänä lisätty määrärahaa, jonka riittävyyttä toki seuraamme. Samoin kotihoitoon oli panostettu 20 lisävakanssin verran. Espoolaisten ikäihmisten, yli 75 -vuotiaiden, määrä kasvaa koko ajan ja tavoitteena on, että he asuvat toimintakykyisenä kotona. Kaupunginjohtajan esitys ja lisäykset ottivat viime vuotta paremmin tämän huomioon, joten neuvotteluissa emme esittäneet niihin muutoksia, mutta mielessä se oli ja siksi teemmekin toivomuksen, joka on jaettu numerolla 8 ja kuuluu:
    Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kotipalveluja kehitettäessä iäkkäiden henkilöiden edellytyksiä ja mahdollisuuksia selvitä kotonaan seurataan erityisen tarkasti ja pääsy tarvittaessa hoitoon tai tehostettuun palveluasumiseen taataan ja mallinnetaan siten, että arvokkaan elämisen edellytykset säilyvät myös toimintakyvyn heiketessä.

    Investointien osalta huomiomme oli ennen muuta Meri-Matin lukiossa ja Tietotie 6:n kiinteistössä. Molemmat siirrettiin käsiteltäväksi myöhemmin, mikä oli ainoa oikea ratkaisu. Nyt olisimme päättäneet Tietotien osalta seinistä ilman kunnollista hankesuunnitelmaa, mikä ei ole hyvää päätöksentekoa.
    Lopuksi kiitän neuvottelukumppaneja rakentavasta neuvottelukulttuurista ja erityisesti puheenjohtaja Vuornosta. Sopu oli myös viesti suvaitsevaisen ja monikulttuurisen Espoon puolesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

  • Puheenvuoro ikäihmisten kuntosalipalveluihin liittyvän aloitteen käsittelyssä 16.10.2017Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,
    Espoossa on tehty vuosia sitten strateginen päätös – joka nyt Espoo-tarinassa uusittiin, että ikäihmiset asuvat toimintakykyisinä kotona. Myös vanhuspalvelut on trimmattu tukemaan tätä tavoitetta ja mm. laitospaikkoja on vähennetty Espoon sairaalankin valmistuttua. Tavoitteen toteutuminen edellyttää kuitenkin laajaa panosta monialaisesti.

    Espoon väestörakenne 2015/2016 -raportin mukaan kaikkialla muualla paitsi Kauklahdessa, yli 65 -vuotiaiden osuus asukkaista kasvaa. Suurin määrä – molemmissa 17% asukkaista – on Suur-Tapiolassa ja Suur-Matinkylässä.

    Aloitevastauksessa esitellään Espoossa tarjottavaa liikuntatarjontaa. Lajivalikko on laaja ja halukkaat löytänevät verrattain hyvin etsimänsä. 68+ -kortti, jumpat, ryhmät, seniorikävely jne. ovat kaikki todella hyviä liikkumisen ja liikuttamisen muotoja. Ne eivät kuitenkaan muuta tai poista kuntosaliharjoittelun merkitystä ja tarvetta.

    Lääketieteen tohtori Leena Immosen jo vuonna 2009 tarkastetussa väitöstutkimuksessa todetaan, että kuntosaliharjoittelu on perusterveydenhuoltoon hyvin sopiva ja turvallinen kuntoutusmuoto. Myös myöhemmissä tutkimuksissa on osoitettu, että kuntosaliharjoittelulla voi kohentaa lihasvoimaa jopa 10 – 30%, sekä edistää tasapainoa, kävelynopeutta ja mielialaa. Liikunnalla voidaan ennaltaehkäistä kalliita murtumia. Se voi ehkäistä tehokkaasti laitoshoidon tarvetta ja tukea kotona asumista.

    Espoossa kuntosaliharjoittelu nivoutuu useilla eri alueilla sujuvasti uimahallien kuntosaleihin – ja niihin on syntynyt myös aktiivisia porukoita, jotka tsemppaavat toisiaan harjoittelussa. Sosiaalisilla kontakteilla on siten myös suuri merkitys. Samoin henkilökunnan merkitys on oleellinen sekä vammojen että motivoinnin kannalta.

    Kuntosaliharjoittelua tulee tarjota jokaisella alueella. Matinkylän osalta tämä toteutuu Olarissa, minne on joillekin aavistuksen liian pitkä matka; espoolaiset ovat monesti hyvin kiinnittyneitä kotialueisiinsa ja joillekin liikkuminen ulkona paikasta toiseen on hankalaa, vaikka kuntosaliharjoittelua voisi tehdäkin toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

    Tapiolan uimahallin piti aueta remontin jälkeen viimeistään tasan vuosi sitten. Remontti etenee – ulkopuolelta katsoen – hitaasti, eikä tälle vuodelle remonttiin oltu budjetoitu rahaa ja nyt uusin arvio remontin valmistumisesta on vuodelle 2019. Matinkylän uimahallin paikkaa on muutettu, mutta se näyttäisi etenevän, ellei taas tule tärkeämpiä tarpeita tiukan investointiohjelman vuoksi.
    Pidetään tässäkin salissa huoli siitä, että nämä hankkeet todella saavat rahoituksen ja ikäihmiset siinä kuin muutkin espoolaiset pääsevät pitämään huolta kunnostaan ja toimintakyvystään. Se on myös strategiamme ja vanhuspalveluiden budjetin pitävyyden kannalta tärkeää.

    Aloitteen kimmoke tuli matinkyläläisiltä ikäihmisiltä, joten kiinnitin huomiota siihen, että aloitteessa ei alun perin annettu lupauksia sille alueelle – eikä Tapiolaan – väliaikaisen kuntosalitarjonnan parantamiseksi. Kaupunginhallituksessa viimeisen kappaleen muotoilu muuttui tiukempaan suuntaan, joten oletan, että kehittämistä ja edistystä tapahtuu.

    Tähän aloitteeseen olisi voinut yhdistää ikäihmisten ohella omaishoitajat, kuten valtuutettu Juvonen aloitteen kiertäessä muistutti. Niin olisi. Odotan jatkokehittämistä sekä Matinkylän että Tapiolan kuntosalipalveluiden osalta – ja miksipä siihen ei voisi linkittää helposti ja kustannustehokkaasti myös omaishoitajia.

    Pikkulinnut lauloivat, että salissakin olisi lisätietoa toimenpiteistä, joten toivon, että puheenvuoroissa näitä valotettaisiin.

  • Puheenvuoro vammaispalveluihin liittyvän aloitteen käsittelyssä 16.10.2017
    Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,
    Kiitokset tästä valtuustoaloitteesta! Valtakunnan tasolla vammaispalvelujen kilpailuttamista vastustava kansalaisaloite ”Ei myytävänä” saavutti viime viikolla käsittelyyn vaadittavan rajan. Ihmiset, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja joilla on eniten esteitä oman elämänsä hallinnassa ja tarvitsevat päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen tukea, ovat helppo kohde säästää: he eivät pysty nousemaan barrikadeille ja taistelemaan, kun arki vie voimat. Vammaisten omistajuus elämästään on terveisiin verrattuna haastavampaa. Kansalaisaloite tarttuukin juuri ihmisoikeusnäkökulmaan: vammaisten oikeuteen päättää asioistaan; siitä missä ja miten he asuvat, miten kulkevat ja mitkä kaikki tekijät ovat osa heidän elämäänsä. Valinnanvapauteen, jota terveet niin kovin pitävät itseisarvona. Raha, ja palvelujen määrärahat mahdollistavat tämän toteuttamisen.
    Valtuustoaloitteen vastauksessa mainittiin kuljetuspalveluiden kilpailutus, joka toteutetaan tämän syksyn ja talven aikana. Kuljetuspalvelut ovat monelle elintärkeitä, sillä ne liittyvät sosiaaliseen elämään, ja perusasioihin kuten kaupassa, lääkärillä, töissä ja harrastuksissa käymiseen. Kaikkeen, mikä meille muille voi olla asia, jota ei juuri tarvitse miettiä kotoa ulos pääsemisen kannalta. Kun asumispalveluista ei voida säästää ja niiden kulut budjetin sisällä ovat nousseet, säästetäänkin kuljetuksista ellei budjetti huomioi asiakasmäärien ja väistämättömiä kulujen nousua.

    Vammaispalvelujen määräraha-aloitteeseen ei oltu pyydetty vammaisneuvoston lausuntoa. Protokollan mukaan ei ehkä tarvitse, mutta kun kyse on näin haavoittuvasta asukasryhmästä, hyvän hallintotavan mukaan olisi suotavaa ottaa heidän edustajansa mukaan mieluummin liian herkästi kuin ohittaa, mitään estettä lausuntopyynnölle ei käsittääkseni kuitenkaan olisi ollut.

    Vammaispalveluiden päätökset vaikuttavat vammaisten ihmisten arjen selviytymiseen, jolloin on kestämätöntä, että henkilökunnassa on vajetta. Inhimillisiä tilanteita henkilöstön vaihtuvuuden osalta toki tapahtuu, mutta iso vaihtuvuus samaan aikaan on aika usein merkki jostakin ongelmasta. Jos näin on, toivottavasti se on korjattu!

    Määrahavaje on tämän vuoden osalta 4 miljoonaa. Kun asiakasmääräkin on ollut edelleen kasvussa, osaltani oletan, että korotus ensi vuoden budjettiin on riittävä – ja tulen asian myös talousarviossa tarkastamaan.
    Kannatan valtuutettu Niemisen toivomusta.