Seksuaalikysymykset: yksilön ja yhteiskunnan asia

Jakamaton ihmisarvo on yksi tärkeimmistä arvoistani ja seksuaali- ja sukupuolikysymykset luonnollisesti kuuluvat sen piiriin. Ollessani lapsi, naisten ja tyttöjen mahdollisuudet ja tasa-arvo olivat jo edenneet. Ja myös seksuaalivähemmistöjenkin oikeudet parantuneet:  homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi oli poistettu rikoslaista vuonna 1971, Seta perustettu 1974, mutta homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksista vasta 1984. Toisaalta naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki oli säädetty vasta 1894! (lähde: Seta)

Opiskellessani 1990 – luvun lopulla oli meneillään miestutkimuksen kulta-aika, minkä jo tuolloin tulkitsin olevan seurausta naistutkimuksen ja naisliikkeiden tuomista muutoksista. Todelliseen tasa-arvoon tarvitaan muutoksia sekä miehisyyteen että naiseuteen liittyvissä kysymyksissä. Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääntyessä oletin pitkään, että se jakamaton ihmisarvo ja suvaitsevaisuus olisi etenevä ja normalisoituva suunta. Toisin on käynyt. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on hyvä Vieraskynä -kirjoitus ministeri Thomas Blomqvistilta, joka kannattaa käydä lukemassa! Hän muistuttaa, että naisten ja sukupuoli- ja seksuaali­vähemmistöjen oikeuksien purkaminen ei ole sattumanvaraista vaan järjestäytynyttä ja avokätisesti rahoitettua toimintaa. Suunta on pelottava.

Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat yksityisiä asioita, joissa yhteiskunnallisuus ja poliittisuus ovat kuitenkin hyvin vahvasti läsnä. Työni ja politiikan kautta olen tekemisissä molempien puolien kanssa. Yksi seksuaalisuuden moninaisuuden muoto on aseksuaalisuus. Se on eri asia kuin haluttomuus (seksuaalinen halu tai sen puute), vaan tarkoittaa sitä, ettei henkilö tunne seksuaalista vetovoimaa toista henkilöä kohtaan. Se voi esimerkiksi näyttäytyä siten, että ihminen ei tunnista vaikkapa julkkisten seksikkyyttä, eikä ihastuessaan tunne seksuaalista halua ihastukseensa.

Seksi ja valta käyvät usein käsikädessä (miksi muuten toisten seksuaalisuus olisi tärkeää tai yhteiskunnallisesti merkityksellistä!). Aseksuaaleja on noin 1% väestöstä. Jos ns. normaaliasetelma on se, että seksuaalinen halu sanoittaa ihmisten keskinäisten suhteiden toteutumista ja sukupuolten kanssakäymistä hyvin suurelta osin, aseksuaalisuuden kirjolla olevat eivät tavallaan pelaa näiden normaalisääntöjen mukaan. Paitsi että yksilötasolla nämä ihmiset ymmärtävät hyvinkin varhain olevansa erilaisia ja usein huonompia/viallisia, muut eivät välttämättä osaa toimia heidän kanssaan.

Aseksuaaliseista on ollut viime aikoina jonkin verran lehtijuttuja ja kommenttiketjuissa toistuu kaksi ilmiötä. Miesoletetut aseksuaalit ovat ns.epämiehiä, nössöjä, tossukoita… heikkoja. Naisten kohdalla toistuu ajatus itsekkyydestä: ”ihmiskunta kuolee sukupuuttoon”. Naisten itsemääräämisoikeus seksuaalisuuden osalta kiinnittyy tässäkin jollakin tapaa miesten lisääntymis- ja (seksuaalisten) tarpeiden tyydyttämisen valtaan. Ehkä tässä on myös se, että naiset ”voivat harrastaa seksiä, vaikkei se kiinnostaisikaan”, miehisyys taas nivoutuu siihen, että miehellä seisoo aktisidonnaisesti eli hän kokee seksuaalista halua kohteeseen (hyvin rajusti yksinkertaistettuna). Miesten seksuaalisuus on yhteiskunnallinen ongelma silloin, jos se ei sisällä lisääntymisaikeita tai sisältää niitä väärän kumppanin kanssa (homoseksuaalisuuden ohella etnisyys tms.). Naisten ja seksuaalivähemmistöjen osalta ongelma syntyy oikeudesta päättää toimistaan seksuaalisuutensa mukaan. Aseksuaalit voivat muuten haluta parisuhteen ja lapsiakin, mutta parisuhteen osalta heille seksuaalisuus ei silti ole se kannatteleva voima.

Yhteiskunta on hyvin seksualisoitunut. Tyttöjen aseman tasavertaistumisesta huolimatta itsellenikin oli selvää, että tyttönä minun kuului olla seksuaalisesti tietynlainen, olla mukana tietyissä rooleissa ja tavallaan kilpailla seksuaalisen viehätysvoiman kilpailuissa. Nykyään nuoret ovat tietoisempia ja tietoa on enemmän saatavilla. Oikeus olla oma itsensä on enemmän puheissa kuin omassa nuoruudessani. Onneksi. Erilaisuuden kokemukset ja ulkopuolisuus seuraavat identiteetissä mukana pitkään, ehkä lopun elämän. Yhteiskunnallisella tasolla se oikeis olla oma itsensä tuo hyvinvointia, jonka inhimillinen ja taloudellinen etu on kiistaton. Se ihmiskunnan kuoleminenkin tapahtuu valtakuvioiden takia aivan muista syistä kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen kautta.

Kuvassa Espoo.fi -sivuilta lainattu Pride -penkki, joka sai tämän vuoden TASSU -palkinnon.