Skip to content

Avainsana: köyhyys

Vasemmistoliiton puoluehallitukseen ehdolla

Kari Uotila (ex-kansanedustaja, Espoon vasemmistoliiton valtuustoryhmän pj): ”Tiina on toiminut sitoutuneesti, motivoituneesti ja sydämellään taistellen vasemmistolle tärkeiden asioiden puolesta Espoon porvarikaupungin luottamuselimissä. Osaaminen tulee hyvään käyttöön puoluehallituksessa.”

Puoluehallitus on avainasemassa sulattelemassa ja muokkaamassa kentän viestejä toteutettavaan muotoon. Siksi olen ehdolla puoluehallitukseen tulevan viikonlopun puoluekokouksessa.

Vasemmistoliiton kasvusuunnasta

Vasemmistoliitto on minusta kuin puu: juureva, maanläheinen, uudistuva, puu, joka kurkottelee korkealle ja laajalle. Puut eivät ole erakoita, vaan ovat ja niiden on oltava vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. 30 -vuotinen puu on jo arvovaltainen, mutta vielä joustava ja mukautuva. Puu on tekijöidensä summa, myös kasvuolosuhteiden.

Tässä ajassa ulkoiset olosuhteet muokkaavat myös meidän toimintaamme ja sometuulenpuuskat heilauttelevat oksiamme miten sattuu. Silti historia ja sen moninaisuus ovat juuremme, jotka myös ruokkivat nykyistä tekemistämme. Keski-ikää lähestyvä puu on minusta arvojohtaja, jonka tulee järjestelmällisesti puolustaa jakamatonta ihmis- ja puuarvoa, elämää ilman pelkoa ja moninaisuutta, sekä taistelee eriarvoisuutta ja köyhyyttä vastaan. 30-vuotiaan puun tulee hakea lisää elintilaa. Viestinnässä on oltava ajassa kiinni olemista, herkkyyttä, kärsivällisyyttä ja monimuotoisuutta. Etenkin puun sisäisessä viestinnässä.

Mikä minä sitten olen puitani?

Olen ymmärtänyt, että näytän vakaalta männyntapaiselta, mutta on minussa paljon pajuakin. Muutokset ja ratkaisujen haku ovat omintani. Olen tehnyt pitkään mielenterveys- ja päihdetyötä kaupungilla ja järjestöissä ja nyt toimin ammatinharjoittaja-psykoterapeuttina eli pienyrittäjänä.

Olen lapsuudesta saakka muuttanut paljon ja asunut eri puolilla Suomea. Espoon jälkeen pisimpään Kuopiossa… Vaikka olen juurtumassa Espooseen ja Uudellemaalle, koen olevani pienten kaupunkien ihminen. Sydämestä majailee palanen joka paikassa, missä olen asunut – ja se kyllä näkyy myös politiikan teossani. Minulle on tärkeää yrittää nähdä eri kuplien yli.

Ja politiikka: Köyhyydessä elävien tilanteen kohentaminen on ollut se, joka politiikkaan on ajanut ja joka edelleen vahvimmin työntää eteenpäin. Silti olen vahvasti yleispoliitikko. Olen vuodesta 2008 ollut mukana aktiivisesti vasemmistoliiton toiminnassa. Luottamustehtävien osalta tärkeimpiä kouluja ovat olleet Espoon kaupunginhallitus (tällä kaudella tähän mennessä 2v.jäsen, tänä vuonna varajäsen) ja sen jaostot sekä kaupunginvaltuusto. Myös mm. rakennuslautakunta, kaupunkisuunnittelulautakunta, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta… ovat tulleet tutuiksi eri rooleissa. Espoon Kuvataidekoulun johtokunnan jäsen olen ollut niin ikään useamman vuoden ajan. Puolueessa olen ollut puoluevaltuuston varajäsen, ja puolueen nimeämänä Kuntien Takauskeskuksen valtuuskunnan varajäsenenä.

Palautteen perusteella olen laajoja kokonaisuuksia hahmottava ja yhteistyökykyinen. Osaan olla napakka, vaatia selkeyttä ja toimintaa, kun on sen aika. Toimin ihmisten asialla, en itseni.

Kokonaan toinen seikka on se, että Espoon merkitys vasemmistoliiton kannatukselle ja kasvulle on melkoinen. Meillä on potentiaalia, jota emme ole pystyneet vielä muuttamaan kannatukseksi. Espoolaisten näkyminen puolueen tärkeissä tehtävissä edistänee myös tuota kannatusjumin avaamista. Tällä kertaa ehdolla olen     minä:)

Naisten köyhyys, kiinnostaako ketään

Kirjoitus julkaistu Vasemmistonaisten blogissa 24.4.2019

Suomea on pitkään pidetty tasa-arvon mallimaana, missä monet asiat ovat Pohjolan ulkopuoliseen maailmaan verrattuna hyvin. Viimeisinä vuosina on nähty, kuinka nopeasti saavutukset alkavat valua hiekkaan. Naisen euro ei työmarkkinoilla edelleenkään ole samanveroinen miehen euroon nähden. 1970 -luvulla luotiin tasa-arvoa ja naisten asemaa parantaneita uudistuksia, kuten lasten päivähoitojärjestelmä ja äitiysloma. Siihen aikaan kuitenkin puhuttiin avoimesti naisten ja miesten töistä, eikä tuosta jaosta ole päästy edelleenkään eroon. Ja kas kummaa, naisten töistä maksetaan vähemmän. Samoihin aloihin kikykin iski.

Ulosottoon siirtyi ennätyksellinen joukko asiakasmaksuja

Valtakunnanvoudinviraston tilastot kertovat, että vuonna 2018 ulosottoon päätyi 3,4 miljoonaa asiaa (samoilla ihmisillä yleensä useampia asioita), mikä oli 2,5 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Suomessa päätyi viime vuonna yli 420 000 asiakasmaksua ulosottoon. Luvussa on Päivälehden mukaan pelkästään terveyskeskusmaksuja 69000 kappaletta ja varhaiskasvatuksen maksuja 34 000.

Europarlamenttivaaleissa ehdolla

Tavoitteeni ja vaalilupaukseni, jonka eteen teen kaikkeni on: ”Ei enää köyhiä 2030!” Tarkemmin köyhyydestä omalla sivullaan, tässä alla taustaa, miksi nimeomaan EU:ssa (ja Euroopan Parlamentissa) köyhyyden poistamiseksi kannattaa ja pitää tehdä töitä.

EU:n arvoja on kaikkien jäsenvaltioiden toteutettava toimissaan

Euroopan unionia ohjaavat arvot: ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Kaikissa jäsenmaissa on noudatettava näitä, joskaan esimerkiksi Suomen eduskunta tai hallitus eivät sanallakaan ole toimintansa pohjalle arvojaan aukikirjanneet.

Talouskriisien myötä EU on vahvistanut vuoden 2007 Lissabonin sopimuksen linjausta siitä, että perus- ja ihmisoikeuksien vaaliminen on osa sen toimeksiantoa. Euroopan Komissio on vuonna 2017 antanut ohjaavaksi (ei velvoittavaksi) asiakirjaksi Sosiaalisten oikeuksien pilarin, joka sisältää 20 periaatetta, joiden mukaan EU puolustaa kansalaistensa oikeutta oikeudenmukaiseen palkkaan, terveydenhuoltoon, elinikäiseen oppimiseen, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja vähimmäistoimeentuloon.

Espoolaisen köyhyyden poistaminen vuoteen 2030 mennessä, puhe valtuustossa helmikuussa 2019

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Köyhyys ja työ sen vähentämiseksi ei viime syksynä ollut julkisuudessa, eikä poliittisissa puheissa kovinkaan kuuma aihe, mutta valtuustoryhmämme syyskuun alussa järjestämässä seminaarissa ilmeni, että lähes kaikki valtuustopuolueet pitivät sitä tärkeänä. Taloudellisesti hyvin toimeentulevassa Espoossa köyhien määrä on verrattain pieni, joten köyhyyden poistamisen pitäisi olla meille enemmän tahto- kuin keinokysymys. Lapsiperheköyhyyden vähentämisohjelma on valtuuston tahdon mukaisesti tekeillä ja tulossa ilmeisesti ensi valtuustoon. Ilokseni myös suuri osa puolueista on nostanut köyhyyden eduskuntavaalien teemaksi, joten julkista keskustelua on sitten aloitteen jättämisen ollut enemmänkin.