Tiina

Olen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen ja yksinyrittäjä. Koulutuksiltani olen psykoterapeutti ja sosionomi (yamk). Minulla on vuosien työkokemus kaupungin palveluista ja järjestöpuolelta mielenterveys- ja päihdetyössä esimies- ja ohjaajatehtävistä. Vuoden 2018 alusta siirryin päätoimiseksi yrittäjäksi; sivutoimisena aloitin 2015. Politiikka on ollut tiivis kakkostyö Espoon kaupunginhallituksen jäsenyyden ansiosta.

Olen uusperheen äiti, perheeseen kuuluu kolme lasta, puoliso ja koira. Jälkimmäinen pitää liikkeessä, samoin työmatkapyöräily (kiitos koronan). Innostun vastapainoa tuovista luovista ja juurevista jutuista: lavarunous, maalaaminen, joogailu (vuodesta 1991), mökin remppailu, viiniköynnösten kasvattaminen.

En tule poliittisesta kodista, vaikka oli meillä usein keskustelua yhteiskunnan asioista. Vanhempani olivat työväkeä (isä sähköasentaja ja äiti ammatillinen opettaja, jolla kyllä koulutusta on korkeallekin). Poliitiikan tekemisen olen oppinut itse uimalla: minuun on luotettu aika paljon ja heitetty ns. kylmään veteen. Olen uinut, oppinut ja uinut. Onneksi, sillä tällä tavoin pysyy nöyränä ja hereillä! Politiikkaan lähdin suivaantuneena moniongelmaisten asunnottomien tilanteesta.

Osaan ottaa laajoja kokonaisuuksia haltuun nopeasti ja ennakoida tulevia tapahtumien ja ilmiöiden kulkuja. Kuunteleminen ja kuuleminen, ja ratkaisujen hakeminen ovat olleet aina se oma juttu. Työssä ja politiikassa tärkeintä on ihmisten voimaantumisen mahdollistaminen.

Se, missä kipuilen aina politiikassa, on julkisuus ja oman hännän nosto. Näiden vuosienkaan jälkeen en niihin taivu, enkä niistä pidä. Länsiväylän vaalikoneessa mainitsinkin olevani taatusti Espoon kaupunginhallituksen tuntemattomin jäsen. Julkisuus ei minusta ole mikään mittari sille, miten hyvin tehtävänsä hoitaa. Ja saa minuun olla yhteydessä, vaikka en itseäni tuo esille!

”Jos minulle annettaisiin valta päättää yhdestä asiasta maailmassa, poistaisin köyhyyden.”