Skip to content

Ulosottoon siirtyi ennätyksellinen joukko asiakasmaksuja

Valtakunnanvoudinviraston tilastot kertovat, että vuonna 2018 ulosottoon päätyi 3,4 miljoonaa asiaa (samoilla ihmisillä yleensä useampia asioita), mikä oli 2,5 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Suomessa päätyi viime vuonna yli 420 000 asiakasmaksua ulosottoon. Luvussa on Päivälehden mukaan pelkästään terveyskeskusmaksuja 69000 kappaletta ja varhaiskasvatuksen maksuja 34 000.

Alhaisimmillan kymmenen vuoden tarkastelujaksolla ulosottoon siirtyneiden asiakasmaksujen määrä oli vuonna 2012, mistä se on nyt yli kaksinkertaistunut. Asiakasmaksujen enimmäisrajaa käyttävät monet kunnat ja niitä on viimeisten kymmenen vuoden aikana viety ylöspäin. Lisäksi lääkkeiden omavastuuosuuksia on korotettu ja terveydenhuollon maksujen omavastuuta korotettu ja perusturvaa leikattu. Nämä kaikki näkyvät pienituloisten maksuhäiriöiden kasvuna.

Hoitamattomat sairauden syövät toimintakykyä ja krooniset sairaudet tai kiputilat ovat raskaampia ja hintavampia hoitaa. Monet joutuvat silti miettimään, ostaako perheelle tai itselleen ruokaa, välttämättömiä hygieniatuotteita vai mennäkö lääkäriin – tai ostaa ne lääkkeet, jotka lääkäri sillä käynnillä, jolle on lopulta mentävä – määrää. Olemme vuosikymmeniä puhuneet hyvinvoinnin ennaltaehkäisyyn panostamisesta, ja samat vuodet olemme sekä lasku- että noususuhdanteissa jättäneet panostukset tekemättä. Kunnollisesta sosiaaliturvasta, elämiseen riittävästä palkasta ja matalan kynnyksen hoitoon pääsystä huolehtimalla voisimme aika helposti hoitaa tuota ennaltaehkäisyäkin.

Ikääntyvien 65 + -vuotiaiden maksuhäiriömerkinnät ovat kasvaneet hälyttävästi. Työaikana keskiluokkaan kuuluvat tipahtavat eläkkeellä pienituloisuuteen ja tämä koskee erityisesti naisia. Myös vammaisilla ja pitkäaikaissairailla (somaattiset yhtä lailla kuin  mielenterveydelliset sairaudet) on haasteita selvitä nousseista kuluista.

Toivon todella, että seuraava hallitusohjelma perustuu aidosti muuhun visioon kuin perusturvan leikkaamiseen ja kurjistamiseen – säästämiseen ihmisistä, joilla ei itsellään ole edellytyksiä juuri nyt kammeta ulos ahdingosta. Sosten kolumnissa erityisasiantuntija Tamminiemi kirjoittaa sosiaalisten oikeuksien pilarin etenemisestä EU:ssa – ja että kaikki jäsenmaat ovat siihen sitouneet. Se takaisi, että kaikkien maiden on (edetessään aidosti päätöstasolle) huolehdittava kansalaistensa oikeudesta muun muassa riittävään toimeentuloon ja hoitoon. Tosin hän toteaa: ”Suomen vastaamatta jättäminen pilaria koskevaan konsultaatioon on herättänyt ihmetystä.”

Suomi siis suomeksi ei ole sanonut juuta eikä jaata vielä. Eikö Suomea siis kiinnosta sitoutua hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja siihen, että muukin Eurooppa toimisi samoin? Vai odotetaanko seuraavaa parlamenttia tai seuraavaa Suomen hallitusta? Sipilän hallitusta ei kiinnostanut.

 

 

Published inYleinen