Skip to content

Vaalityössä keskusteltua

 

Vaalien alla – ja yleensäkin – kohtaamiset ihmisten kanssa ovat aivan huippuja! Keskusteluissa oli osalle yllätys, että näenkin tämän sekä tämän etelän kuplan että sen yli. Olen asunut viimeiset 13 vuotta Espoossa ja nyt juuri ja juuri Kehä III:n sisäpuolella, mutta olen syntyjäni Varkaudesta, asunut lapsena Tampereella, Jyväskylässä, Iisalmessa, Kajaanissa ja Kuopiossa – ja opiskellut Outokummussa ja Joensuussa. Ulkomaan vuosien jälkeen palasin ensin Helsinkiin ja siitä nykyiseen kotikaupunkiin. Olen siis muuttanut elämässäni paljon, mikä on istuttanut minuun havainnoijan roolin. Se puhkoo kuplia aika mukavasti! Työ ja koulutus ovat toki avanneet näkökulmien katsomisen taitoa omalta osaltaan.

Nyt kampanjoidessa keskustelun avaukset ovat toisinaan olleet rajujakin, mutta niistä on syntynyt todella laajoja ja pohdiskelevia hetkiä. Mitä mielissä on siis ollut? Alla muutama nosto.

Ihmisten hyvinvointi

Monet ovat olleet epäileviä sen suhteen, miten EU:ssa voi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin liittyviin konkreettisiin asioihin. EU on säätänyt työelämän tasapainodirektiivin tänä keväänä ja siinä säädetään hyvinkin selkeästi isyys- ja vanhempainvapaasta. Direktiivissä on myös 5 päivän palkallinen sairaan läheisen hoitamisen oikeus.

Suomessahan tämä on nyt useimmiten 3 päivää ja koskee vain alle 10 -vuotiasta lasta. Suomessa moni asia on jo ihan hyvin, mutta näillä on suuri merkitys koko Euroopan hyvinvointiin. Ja meilläkin on viime vuosina menty taaksepäin monessa asiassa, jotka nyt ovat EU:ssa pöydällä.

Sosiaalisten oikeuksien pilarissa otetaan kantaa myös pitkäaikaissairaiden oikeuteen hyvään ja kohtuuhintaiseen hoitoon, samoin kuin lasten oikeuteen kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen.

Keskusteluissa tämä konkreettinen puoli on ollut usein positiivinen seikka. Yllätyskin. Tämä ja vaikutusmahdollisuudet, joita mepeillä on ihan lainsäädäntötyössä, ovat se syy, miksi itse olen ehdolla.

Itäinen Suomi ja liikenne

Itäisen Suomen liikenneyhteydet ovat jääneet toissijaiseksi ja vaikuttavat alueiden elinvoimaisuuteen – ja työpaikkojen määrään. Ja kun niitä ei ole, ei ole perusteita parantaa liikenneyhteyksiä. Nämä päätökset ovat aika raskassoutuisia, mutta Suomi voisi miettiä myös EU -rahan hyödyntämistä itäisen maan infraan. Samoin mepit voivat niihin vaikuttaa osaltaan pitämällä myös sitä puolta esillä.

Ilmastonmuutos ja teollisuus  & työ

Tämä keskustelunaihe ei ollut yllätys, mutta se on, että se ei ole puhututtanut niin paljoa kuin täältä omasta kuplasta olisi voinut ajatella. Osaltaan varmasti oma teemani on vaikuttanut tähän, vaikka olen myös ekokatastrofeihin liittyvästä köyhyydestä puhunut. Usein luonnon tilasta käydyt keskustelut ovat sivunneet kaivoslakia ja sen uudistamistarpeita täällä kotimaan päässä ja myös sellutehtaita. Kemin tehtaan ohella on useita muitakin sellutehtaita suunnitteilla ja ne koetaan alueilla merkittävinä työllistäjinä.

Huoli aiheesta liittyykin metsien hoidon perinteeseen ja siihen, miten turvataan kestävä metsien (hiilinielujen) käyttö ja toisaalta tuodaan työtä sinne, missä puuta on. Yritysten ajattelumaailma ei ole ollut kovin kestävällä pohjalla, kun halutaan nopeita voittoja, ja toisaalta Metsähallitus on useamman kerran avohakannut alueita, joiden hakkuu on ollut kyseenalaista, odottamatta asian loppuun käsittelyä. Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta siitäkin pitää pitää huolta. Ajellessani eri puolilla kiinnitin huomiota siihen, että hakatut puut ovat kovin ohuita. Omat muistikuvat kertovat lapsuudesta isommista puista, mutta tämä voi olla vääräkin muistikuva.

Työ on tervetullutta, ja esimerkiksi Kemissä on kyseessä biotuotetehdas. Silti luottamusta kestävään metsänhoitoon pitäisi saada lisää. Meillä ei ole aikaa odottaa viittäkymmentä vuotta uusia hiilinieluja. Voiko nämä tehdä käsi kädessä?

EU:n etäisyys ja mitä ne mepit siellä oikeasti tekevät?

Olen itse pohtinut sitä, että meillä on luontaisesti etäinen suhde Eurooppaan maantieteellisistä syistä. Muistan niitä aikoja, kun jäsenyydestä puhuttiin ja yksi huolenaihe oli se, että jäämme tänne motiin ihan yksin, jos emme liity jäseneksi. Nokiat ym. ovat tulleet vasta tuon jälkeen ja parantaneet itsetuntoamme ja nyt pärjäämisen ajatus ilman unionia onkin varmasti vahvempi. Alkuvuosina Suomessa oli myös enemmän alueellisia työntekijöiltä, joilta EU:sta saattoi kysyä ja jotka vastasivat tiedottamisesta arjessa. Nyt nämä on lakkautettu ja samalla tieto ei enää kulje. Eduskunnastakaan ei tiedoteta aktiivisesti niistä asioista, jotka tulevat EU:lta, vaan kerrotaan vain ne puolet, jotka on täällä tehty.

Tosin EU:n byrokratiahimmelimielikuvakaan lisää läheisyyden tunnetta. Oman kokemukseni mukaan himmeli on myös todellinen ja esimerkiksi rahoituksen hakemiseen on saatava järkeä, jotta pienemmille järjestöillekin tulee mahdollisuus hakea vaikkapa sosiaalirahastosta rahoitusta hankkeisiin. Nyt byrokratian pyörittämiseen menee karkeasti yhden ihmisen työaika.

EU on tiivistahtinen koneisto ja meppien aika menee pitkälti valiokuntatyössä ja täysistuntojen asioihin paneutuessa ja sidosryhmien kohtaamisessa… Suomalainen työmoraali on kuitenkin ollut kova; suomalaismepit ovat olleet työtelijäitä. Itse symppaan vähän istuvia meppejä siitä, mihin kaikkeen pitää revetä. Sosiaalinen media on todella työllistävä ja silti viestit häviävät hetkessä. Mitä keinoja on siis siihen, että meppinä tulisi lähemmäs? Podcastit, videot, livechatit? Vierailut ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan, mutta ne ovat tärkeitä. Haasteena on koko maan alue ja sitten myös se, että paikallinen media ei noteeraa meppejä. Parannettavaa on viestinnässä, mutta ehkä tämä on myös EU:n yleinen haaste ja sielläkin on kehitteillä keinoja parantaa näkyvyyttä ja lähemmästuloa. Ja onkin.

Published inYleinen