Vasemmistoliitto ja yrittäjyys – mahdoton yhtälö?

Vastoin yleisesti ylläpidettyä mielikuvaa vasemmistoliitto ei ole yritysvihamielinen puolue. Olemme sitkeästi ajaneet esimerkiksi yrittäjien sosiaaliturvan parantamista, mistä kyllä on hyvä osoitus nyt korona-aikana yrittäjien lisääminen työttömyysturvan piiriin. Kyse on toistaiseksi väliaikaisesta toimenpiteestä, mutta sellaistakaan ei näkynyt aikaisempien oikeistojohtoisten hallitusten aikana…

Suomalaisista yrityksistä noin 80% on yksinyrittäjien työpaikkoja. Yksinyrittäminen ei siis suinkaan ole poikkeus, vaan sillä aidosti on myös työllistävä vaikutus. Silti monet yksinyrittäjät elävät todella pienillä tuloilla, osa pakkoyrittäjinäkin. Heihin suhdanteiden heittelyt ja yleisten palveluiden heikennykset osuvat paljon voimakkaammin kuin isompiin yrityksiin, joilla on taloudellista puskuria ja joiden on mahdollista saada yritystukia. Työntekijöiden palkanalennukset osuvat myös yrityksiin, joiden tulot muodostuvat yksittäisten ihmisten palveluiden tai tuotteiden ostoista.

Laadukas koulutus, viihtyisä kaupunki, hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vetovoimatekijöitä myös yrityksille. Osaavia työntekijöitä on helpompi houkutella yrityksen sijaintikuntaan, jossa palvelut pelaavat.  Ja yksinyrittäjällä harvoin on toimivaa työterveyshuoltoa: toiminimiyrittäjä ei sellaista edes saa. Yksinyrittäjä siis turvautuu julkisiin palveluihin itsekin työhyvinvointiaan ylläpitääkseen.

Sohaisen tällä nyt myös tulipesään, mutta itse ihmettelen isojen yritysten hehkutusta (ymmärrän yhteisöveron merkityksen – kun se maksetaan Suomeen – ja työllistävän vaikutuksen), kun nostetaan esimerkiksi toimitusjohtajat erityisen ihailun kohteeksi. Isoissa yrityksissä toimitusjohtaja on palkollinen, ei hän kanna yrittäjävastuuta siinä merkityksessä kuin pk- yrittäjä, joka kyllä usein tiedostaa myös työntekijöidensa kokonaistilanteen ja kantaa henkisesti ja taloudellisesti vastuuta palkanmaksukyvystä ja työntekijöiden hyvinvoinnista. Näitä tietenkin löytyy. Suuryritysten johtaminen on liian usein kasvotonta. Näissäkin toki on poikkeuksia, voisi olla enemmänkin…

Vasemmistoliitolla on pitkään ollut pienyrittäjäohjelma ja tälläkin puoluekokouskaudella on yrittäjyystyöryhmä, joka työstää yrittäjyyteen liittyvää ohjelmapaperia tähtäimenä seuraavat eduskuntavaalit. Olen ryhmässä puoluehallituksen edustajana.

Itselleni yrittäjyys on ollut vaihtoehto jo 90- luvulta lähtien. Opiskelin tuolloin alaa, johon valmistuttuani oli selvää, että työpaikkoja ei ollut, ellei niitä tehnyt itse. Pidempi tie piti kulkea ennen kuin palaset olivat kohdillaan, mutta tykkään yrittämisestä – siitä vapaudesta – ja mielelläni laajentaisin ja ehkä työllistäisinkin. Katsotaan mihin tämä menee. En näe puoluevalintaani mitenkään tämän tavoitteen vastaisena, päinvastoin.

Olen saanut kritiikkiä Suomen Yrittäjien jäsenyydestä ja siitä, että olen Suomen Yrittäjien Yksinyrittäjäverkoston johtokunnan jäsen tällä hetkellä. Olen edelleen hyvin pettynyt siihen, kuinka samaa ja yksipuolista SY:n johdon ulostulojen sisältö on, mutta yksinyrittäjien porukka kyllä tunnistaa näitä aivan samoja juttuja, mistä tuolla aiemmin kirjoitin. Ja olemme päässeet vaikuttamaan myös yksinyrittäjien tukiin ja painostamaan SY:n johtoa huomioimaan aidosti näitä asioita. Onhan se vähän tuulimyllyjä vastaan taistelua, mutta ei aivan turhaakaan…

Länsiväylä -lehti järjesti paneelikeskustelun elinvoima ja yrittäjyys -aiheesta, johon osallistuin. Tästä pääsee juttuun ja tallenteeseen.